ULKOPLANEETAT

Ulkoplaneettoja ovat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Ulkoplaneetat sijaitsevat niinsanotun asteroidivyöhykkeen toisella puolen. Ne ovat suuria kaasuplaneettoja, joita kutsutaan jättiläisplaneetoiksi. Jupiter on planeetoista suurin ja sen voi nähdä paljaallakin silmällä. Saturnus on tunnettu renkaistaan ja Uranus, sekä Neptunus muistuttavat vahvasti toisiaan.

Jupiter

• löytöaika: esihistoriallinen
• keskietäisyys auringosta: 778 412 010 km
• kiertoaika auringon ympäri: 11 y 315 d 1,1 h
• kuiden lukumäärä: 79
• pinta-ala: 6,41×1010 km2
• massa: 1,899 × 1027 kg 
  

Jupiter on Aurinkokunnan suurin planeetta ja se on halkaisijaltaan 10 kertaa Maan kokoinen ja painaa 300 kertaa enemmän. 

Jupiterilla, kuten muillakaan kaasuplaneetoilla ei ole kiinteää pintaa, joten laskeutuminen sinne on mahdotonta. Jupiterilla arvellaan kuitenkin olevan kiinteä ydin, joka voisi painaa muutamia kymmeniä kertaa Maan massan verran. Ydintä ympäröi paineen nestemäiseksi puristama kerros, joka johtaa hyvin sähköä ja aiheuttaa voimakkaan magneettikentän. Nestekerroksen yläpuolla on suunnilleen 1000 km paksu kaasukerros.

Jupiterin neste- ja kaasukehät ovat suurimmaksi osaksi vetyä ja heliumia. Kaasukehän yläosaa peittää paksu raidallinen pilvikerros. Pilven vaaleampia raitoja kutsutaan vyöhykkeiksi ja tummempia vöiksi.

Jupiterin pinnalla on havaittavissa punainen piste. Tämä piste on Aurinkokunnan suurin pyörremyrsky, joka on jatkunut jo 200 vuotta. Myrsky on Maapalloa isompi.

Jupiterilla, kuten muillakin kaasuplaneetoilla on jäästä ja pölystä muodostuneet renkaat, mutta ne eivät vain ole yhtä näyttävät kuin Saturnuksella. Nämä renkaat löydettiin vuonna 1979. Jupiteria tutkii parhaillaan Nasan Juno-luotain.

Saturnus 

• löytöaika: esihistoriallinen
• keskietäisyys auringosta: 1 426 725 400 km
• kiertoaika auringon ympäri: 29,42 a
• kuiden lukumäärä: 62
• pinta-ala: 4,38 · 1010 km2 
  
• massa:  5,688 · 1026 kg 
  

Saturnus kiertää Aurinkoa noin kaksi kertaa Jupiteria kauempana ja Maata noin kymmenen kertaa kauempana. Saturnus ei ole paljon Jupiteria pienempi, mutta se on huomattavasti kevyempi ja siksi sen tiheyskin on pienempi kuin veden. 

Saturnus tunnetaan kauniista renkaistaan, jotka koostuvat vesijäästä ja siksi heijastavat valoa erinomaisesti. Renkaiden leveyden on arviotu olevan jopa 300 kertaa suurempi kuin itse planeetan. Renkaiden paksuus on kuitenkin vain parikymmentä kilometria. 

Saturnuksen renkaissa on joukko kuita, joita kutsutaan paimenkuiksi. Suurin näistä kuista on Titan, joka on aino Aurinkokuntamme kuista, jolla on paksu kaasukehä. Se on myös Maan lisäksi Aurinkokuntamme ainoa kappale, jonka pinnalla virtaa vapaasti nestettä. Sen pinnalla on metaanista ja etaanista muodostuneita järviä, jotka pysyvät sulina 180 celsiusasteen pakkasesta huolimatta.

Euroopan avaruusjärjestön ESAn Huygens-luotain laskeutui Titanin pinnalle vuonna 2005. Nasan ja Italian avaruusjärjestö ASIn Cassini-luotain kiersi tämän jälkeen pitkään Saturnusta ja kuvasi planeettaa, sen renkaita ja kuita.

Uranus

• löytöaika: 13. maaliskuuta 1781 / Wiliam Herschel
• keskietäisyys auringosta: 2 870 972 200 km
• kiertoaika auringon ympäri: 84 a 3 d 15,66 h
• kuiden lukumäärä: 27
• pinta-ala: 8,1156 × 109 km2 
  
• massa: 8,686×1025 kg 
  

Uranus on seitsemäs planeetta Aurinkokunnassame ja sen etäisyys Auringosta on 20 kertaa suurempi kuin Maalla. Uranus muodostaa yhdessä Neptunuksen kanssa aurinkokunnan kaasujättiläisten alaryhmän, joka tarkoittaa sitä, että ne ovat koostumukseltaan täysin erilaisia kuin Jupiter ja Saturnus. Uranus ja Neptunus ovat suurimmaksi osaksi vettä, ammoniakkia ja metaania, kun taas Jupiter ja Saturnus vedystä ja heliumista. 

Meillä Maassa on vuodenajat, sillä maa on noin 23 astetta kallellaan. Uranus on puolestaan kellahtanut täysin ympäri ja planeetta ikäänkuin kierii kyljelleen kiertorataansa pitkin. Sen pohjois- ja etelänapa osoittavat suoraan sivulle ja kyljet ovat vuoroin kohdistuneet suoraan aurinkoon tai kylmään avaruuteen.

 Uranuksen kaasukehässä epäillään olevan voimakkaita vuodenaikoihin liittyviä muutoksia, mutta niitä on ollut hyvin vaikea tutkia, sillä Uranusta on tutkittu vajaan vuoden Uranuksen aikaa, joka vastaa 85 Maan vuotta.

Uranuksen akselin kaltevuuden uskotaan johtuvan siitä, että siihen törmäsi jokin planeetankokoinen kappale kauan sitten historiassa. Tälläisten törmäyksien uskotaan aikaansaaneen myös oman kuume muodostumisen.

Uranus on ensimmäinen Aurinkokunnan planeetta, joka löydettiin vasta kaukoputkn ksimisen jälkeen. Kaikki muut planeetat oli löydetty paljain silmin. Englantilainen tähtitetiljä Sir William Herschel löysi Uranuksen vuonna 1781. Uranusta luultiin ensin koometaksi ja muut olivat nähneet sen jo paljon aiemmin, mutta sitä ei koskaan tunnistettu planeetaksi sen ajan teleskoppeilla.

Neptunus

• löytöaika: 23. syyskuuta 1846 
  
• keskietäisyys auringosta: 4 498 252 900 km
• kiertoaika auringon ympäri: 164a 288d 13h
• kuiden lukumäärä: 14 
• massa: 1,024×1026 kg 
  
• pinta-ala: 7,65×109 km2 
  

Neptunus on Aurinkokuntamme kaukaisin planeetta. Neptunus kiertää Aurinkoa 30 kertaa kauempana kuin Maa. Se kiertää Auringon noin 165 vuodessa. Heinäkuussa 2011 se oli palannut  Maasta katsottuna samalle paikalle taivaalla kuin löytöhetkellään. 

Ei ole vielä kyetty selittämään, miksi Neptunus säteilee enemmän valoa kuin se saa Auringosta. 

Erilaiset myrskyt ovat tyypillisiä Neptunuksen ilmastolle. Sen kaasukehän yläosissa riehuu jatkuvasti suuria myskyjä. Neptunuksella näkyy usein pilviä ja tummia pyörremyskyjä.

Neptunuksen rengasjärjestelmä on hyvin heikko ja se koostuu viidestä päärenkaasta. Yhdessä päärenkaista on havaittu pitkäikäisiä kaarimaisia rakenteita, joiden alkuperä ei ole selvillä. On mahdollista, että ne johtuvat renkaiden lomassa kiertävän pienen Galatea-kuun painovoimavaikutuksesta.

 Neptunuksen olemassaolo pääteltiin ensin matemaattisesti. Se löydettiin vasta vuonna 1846.  Uranuksen radassa oli havaittu häiriöita ja arveltiin, että jokin toistaiseksi huomaamaton planeetta olisi saattanut aiheuttaa ne.  Vuonna 1843 John Couch Adams laski tämän tuntemattoman planeetan kiertoradan. 1846 Urbain Le Verrier teki samanlaisia laskelmia tietämättä Adamsista. Samana vuonna Johann Gottfried Galle löysi Neptunuksen vain asteen päässä paikasta, missä Le Verrier oli aiemmin laskenut sen olevan. Tämän takia Neptunuksella on kolme löytäjää. Myös Galilleo Galilei havaitsi Neptunuksen jo 1600-luvulla, mutta luuli tätä tähdeksi.

Planeetta yhdeksän?

Yhdysvaltain Caltechin Yliopiston tutkijat julkaisivat tammikuussa 2016 tutkimuksen, joka vahvisti yhdeksännen planeetan olemassaolon mahdollisuutta. He nimesivät mahdollisen planeetan Planeetta yhdeksäksi. 

Planeetan radan isoakselin puolikkaan arvioidaan olevan noin 600 AU (Astronomical Units /1 AU=597 871 km)

 Se kiertäisi Aurinkoa 20 kertaa kauempana kuin Neptunus. Sen auringon kiertoaika olisi noin 10 000- 20 000 vuotta. Sen massan on arvioitu olevan 10 kertaa maan massaa suurempi.

Planeetan etsimiseen käytetään Subaru-avaruusteleskooppia. Planeetan mahdollisen sijaintialueen tutkimisessa kestää noin 5 vuotta.