AURINKOKUNNAN SYNTY

Auringon synty

 Aurinko sai alkunsa noin 4,6 miljardia vuotta sitten, kun se tiivistyi kosmisesta kaasu- ja pölypilvestä. Kun tälläinen pölypilvi on tarpeeksi kylmä ja tiivis, atomien ja molekyylien painovoima saa sen vetäytymään kasaan. Pilvessä vaikuttavat yhtä aikaa kokoon puristava painovoima ja tiivistymistä vastustava kaasun paine. Pilvi tiivistyy pienemmäksi ja pienemmäksi samalla kuin paine kasvaa. Jossain vaiheessa lämpötila nousee niin korkeaksi, että kaasupilven vety alkaa fuusioitua heliumiksi. Tällöin pilven keskiosan lämpötila nousee miljardeihin asteisiin. Tiivistyminen lakkaa, kun kaasun paine nousee kummudessa liian korkeaksi. Näin syntyi uusi tähti, aurinko. 

Auringon voimavarojen on arvioitu riittävän vielä 5 miljardia vuotta, mutta maanpinnan keskilämpötila ohittaa Maan nykymuotoiselle elämälle kriittisen rajan 900 miljoonan vuoden kuluttua. Tämä johtuu auringon jatkuvasta laajenemisesta ja säteilyn lisääntymisestä. 

Tutkijat uskovat, että Aurinko syntyi kaksosena. Epäillään, että auringolla oli syntyessään pienempi kaksonen, joka on loittoontunut Auringosta miljardien vuosien kuluessa. Uskotaan, että tämä kaksonen saattoi tappaa dinosaurukset, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa todettiin, että aurinkokunnan ulkopuolinen taivaankappale ohittaa meidät 25-30 miljoonan vuoden välein. Tämä saattaa selittää sen, että maahan on iskenyt noin 30 miljoonan vuoden välein meteori, joka on aiheuttanut joukkotuhoja, kuten dinosaurusten katoaminen.

Planeettojen synty

Tähden ympärillä oleva kaasukehä pyöri tähteä ympäri. Tällöin auringon ympärille muodostui kiekko, joka koostui suurimmaksi osaksi vety- ja heliumkaasusta. Mukana oli pieni määrä alkuaineita, kuten hiiltä, happea ja typpeä. Pölyhiukkasten törmäillessä toisiinsa kiekossa, alkoi muodostua kiinteitä kappaleita. Planeetat muodostuivat miljoonien vuosien aikana sekasortoisen törmäilyn seurauksena. 

Aurinkokuntaamme muodostui kivi- ja kaasuplaneettoja. Ensin muodostuivat kaasuplaneetat. Ne syntyivät kiekon niinsanotun jäärajan takana, jossa etäisyys auringosta oli niin suuri, että kaasumaiset aineet jäähtyvät ja ne muodostuivat helpommin planeetoiksi. Planeetan pinnalle joutuneet jäät kaasuuntuivat uudelleen ja muodostivat planeetoille niiden paksut kaasukehät. 

Sitten muodostuivat kiviplaneetat. Ne muodostuivat pääasiassa aurinkokunnan synnyttäneen pilven vähäisestä pölymäärästä sisemmässä aurinkokunnassa, jäärajan sisäpuolella. 

Maapallon synty

   Planeettamme maa alkoi syntyä 4,7 miljardia vuotta sitten. Se muodostui kuten muutkin aurinkokuntamme kiviplaneetat. 

Maa oli aluksi viileä massamöykky, mutta se alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Maahan kohdistui niinsanottua hiukkaspommitusta ja painovoima puristi massamöykkyä pienenpään tilaan. Näin hajosivat sen radioaktiiviset ainesosat. Maan massan kasvaessa vetovoima lisääntyi, minkä johti siihen, että se veti vielä enemän hiukkasia puoleensa. Suurin osa lämmöstä karkasi ympäröivään avaruuteen, mutta osa lämmöstä hautautui uusien hiukkasten alle ja jäi maahan. Planeetan sisemmät osat lämpenivät ja puristuivat kasaan. Lämpö pysyi planeetan sisällä, sillä kivi johtaa huonosti sähköä. Radioaktiivisten aineiden hajoaminen tuotti enemmän lämpöä kuin sitä pääsi poistumaan. Näin maa lämpeni elinkelvolliseksi. 

Vesihöyry tiivistyi vedeksi ja se satoi maan päälle muodostaen valtameret, joka myös osaltaan mahdollistaa planeettamme elinkelpoisuuden.